Osaavat verkostot -hankkeen työntekijät Anki Mölläri (Helsingin kaupunginkirjasto), Harri Pikka ja Elina Beekmann (Kouvolan kaupunginkirjasto) piipahtivat Tukholman erikoiskirjastoissa toukokuussa 15-16.5.2012. Tässä pieni kooste mitä matkalla nähtiin, kuultiin ja koettiin.

Idea Tukholman matkasta heräsi maaliskuussa 2012, keskusteltaessa yhdessä Kouvolan mediamajasta sekä muualla toteutetusta mediakasvatuksellisesta sekä nuoria osallistavasta toiminnasta. Kaija Fredrikson Helsingin kaupunginkirjastolta kertoi lastenkirjastotyöntekijöiden helmikuisesta matkasta Tukholman kirjastoihin ja ehdotti, että vastaava matka voisi olla erittäin hedelmällinen myös Osaavat verkostot -hankkeen näkökulmasta. Ideaan tartuttiin heti ja matkaan saatiin hankkeen ohjausryhmältä suostumus. Anki Mölläri ryhtyi kokoamaan matkan ohjelmaa ja ajankohdaksi valittiin toukokuu 2012. Tavoitteena oli poimia matkalta hyviä ideoita hankkeelle sekä siinä mukana oleville kirjastoille. Matkalle lähti mukaan myös Myllykosken kirjaston johtaja Eija Talvisto.

PUNKTmedis

Matkan ensimmäisenä etappina oli Medborgarplatsin kirjaston nuortenosasto PUNKTmedis, johon tutustuimme ystävällisen kirjastovirkailija Britt-Marie Ingdenin johdolla. Ulkoisesti nuortenosasto oli jokseenkin tavanomainen, ehkä hieman nuhjuinen. Ensimmäisenä huomio kohdistui äänimaailmaan: nuortenosastolla soi musiikki. Kirjojen ja pelipinojen lisäksi nuortenosaston keskellä oli pieni katsomo sekä sivummalla erillinen, hauskasti sisustettu fantasiakirjallisuuden huone, jossa pidettiin roolipeli-iltoja joka maanantai ja tiistai. Vetäjinä niissä olivat nuoret itse. Roolipeli-iltojen lisäksi PUNKTmedisissä järjestettiiin viikoittain mm. läksyhelppi-iltoja, kirjoituskerhoja, neulontakerho ja elokuvailtoja, joissa kaikissa nuoret olivat mukana niin ideavaiheessa kuin itse toteuttajina. Lisäksi PUNKTmedisiin saattoi tulla esiintymään bändinsä kanssa, järjestää teemalauantaita (esim Twilight-lauantai) ja kirjallisuuspiirejä, saada oppia satupiirin pitämiseen sekä hakea 10 000 kr stipendiä oman tempauksensa järjestämiseen. Britt-Marien mukaan innovatiivisimmat ideat tulivat stipendin saaneilta. Kaikkinensa toiminnan periaatteena oli antaa nuorille mahdollisuus toteuttaa omia ideoitaan sekä antaa heille korvaus tehdystä työstä.

Nuorten osallistaminen oli toteutettu PUNKTmedisissä erittäin ansiokkaasti. Sen myötä kirjastolla oli varsin värikäs ja kiinnostava tapahtumakalenteri. Nuortenosaston pieni henkilökunta ja pitkät aukioloajat tekivät nuorten osallistamisesta välttämättömän. Apuna sen toteuttamisessa oli Tukholman kaupungin kulttuurisuunnitelma ”Kultur i ögonhöjd – för, med och av barn och unga”. Kaupunki mm. vastasi 10 000 kr stipendien rahoituksesta suoraan. Muiden palkkioiden maksaminen nuorille ei ollut Britt-Marien mukaan aluksi helppoa, mutta nykyään systeemi toimii loistavasti. Nuoria voi toki saada mukaan esim. tilojen suunnitteluun aluksi ilman palkkioita, mutta pidemmän päälle se ei motivoi nuoria. Ja mitä tulee palkkioiden määriin, Britt-Marie muistutti, että summat eivät ole kirjaston kannalta mahdottomia. Yhden kirjailijavierailijan hinnalla voidaan maksaa esim. yhdelle nuorelle palkkiot puolen vuoden työstä kerhon vetäjänä.

KULTURHUSET

Matkan toisena etappina oli Kulturhuset, jonka eri kirjastoissa ja toimintakeskuksissa vietimme suurimman osan matkastamme.Kulturhuset sijaitsee Tukholman ytimessä, Sergelin torin laidalla. Rakennus on valtava ja se sisältää teattereita, kirjastoja, toimintakeskuksia ja ravintoloita. Rakennuksen ala-aulassa on erittäin kätevän näköinen lastenvaunuparkki ja asiakaskunnasta huomasi, että juuri pienten lasten vanhemmat olivat ottaneet tilan omakseen päiväsaikaan. Heitä seuraamalla päädyimme Kulturhusetin lastenkirjastoon Rum för Barnetiin, jossa oli omat osastonsa ei ikäisille lapsille: konttaikäisille matala, matoilla varustettu alueensa ja juokseville ja leikkiville lapsille alue, jossa kirjahyllyjen lomassa oli sohvia ja erilaisia koloja ja reittejä.

 

Rum för Barnet.

Rum för Barnetin jälkeen siirryimme Kulturhusetin musiikkikirjastoon, Biblioteket film & Musik, joka oli väritykseltään erittäin raikas. Vihreiden hyllyjen ja keltaisten pöytien lomassa oli paljon istumapaikkoja, joissa saattoi kuunnella levyjä, lukea ja halutessaan vaikka nukkua. Yhtenä hauskana lisänä oli kaksi sähköpianoa, joita saattoi soittaa kuulokkeiden kanssa häiritsemättä muita kirjaston asiakkaita. Vierailuhetkellä soittajina oli vanhempi mies ja nuori nainen, joista molemmat huojuivat soittonsa tahtiin. Samassa tilassa sijaitsi pieni sarjakuvakirjasto, Serieteket, joka oli erotettu muista aineistoista kirkkaan keltaisilla hyllyillä.

Kahden Kulturhusetin kirjaston jälkeen siirryimme erillisestä sisäänkäynnistä Lavaan, joka on 15-25 -vuotialle suunnattu toimintakeskus ja toimintaperiaatteeltaan lähimpänä Kouvolan kirjaston mediamajaa. Lavaan nuoret voivat tulla toteuttamaan omia projektejaan. Työvälineitä on ompelukoneesta rintamerkkipainoihin, tietotekniikkaan, instrumentteihin ja studioon. Nuori jättää Lavaan oman projektiehdotuksensa, jonka toteutuksesta hän sopii eri alojen ammattilaisista koostuvan henkilökunnan kanssa. Toisaalta Lavaan voi myös kävellä suoraan sisään ja asettua sohvalle tekemään koruja tms. Lavan yläkerrasta löytyvä näyttelytila on varattu nuorten tekemälle taiteelle. Lavassa järjestetään mm. erilaisia taidetyöpajoja, musiikkiprojekteja ja street dance-kursseja, joista saa lisää tietoa toimintakeskuksen kotisivuilta.

Lava.

Viimeisimpänä ja ehdottomasti mielenkiintoisimpana Kulturhusetin vierailukohteena oli Tio-tretton, nimensä mukaisesti 10-13 -vuotiaille suunnattu kirjasto, jonne muun ikäisillä ei ollut pääsyä. Kirjastotilassa oli monenlaisia hauskoja istumapaikkoja, pöytiä, joissa kynät, sakset ja muovailuvahat odottelivat askertelijoita ja keittiö, jossa ryhmät pääsivät leipomaan. Tietokoneet olivat Tio-trettonissa, kuten muissakin Kulturhusetin kirjastoissa, vain sivuroolissa. Lapsia ei kannustettu pelaamaan tietokoneilla, sen sijaan he pääsivät itse tekemään tietokonepelin tai animaatiota. Ja yksi tietokone oli varattu kirjaston blogille, johon kuka vaan lapsista saattoi kirjoittaa omia päivityksiään. Tio-trettonissa kävi päivittäin kouluryhmiä, joiden lisäksi tila on toki avoin kaikille 10-13 -vuotialle. Toiminta-ajatuksena on päästää lapset touhuamaan itse ja kun he hieman pitkästyvät, voidaan yhdessä alkaa opetella uusia asioita. Ja kuten arvata saattaa, on Tio-trettonin sydän sen keittiö, jossa kokkaillaan aina sitä, mitä jääkaapin aineksilla sillä hetkellä voidaan. Kokonaisuudessaan Tio-tretton on kirjasto, jollaisia olisi ilo nähdä myös Suomessa.

Tio-tretton.

Tio-tretton, lapset voivat kirjoittaa kirjaston blogiin.

Tio-tretton, kirjaston keittiö.

Kulturhusetin tilojen ja eri toimintojen tutustumisen jälkeen pääsimme tapaamaan Behrang Miriä, joka oli vastikään aloittanut Kulturhusetin taiteellisena johtajana. Behrang kertoi meille Kulturhusetin uudesta visiosta, johon kuului mm. aikaisempaa vahvempi monikulttuurisuuden aspekti. Eri kansalaisuudet ja ruohonjuuritason aktiivisuus tulisi saada osaksi Kulturhusetia. Kuvainnollista oli, että tapaamishetkellä Kulturhusetin edustalla, Sergelin torilla oli meneillään palestiinalaisten mielenosoitus. Behrang toivoi, että jatkossa vastaavia voitaisiin saada Kulturhusetiin, eikä se olisi ainoastaan kulttuuriperheiden kohtaamispaikka. Lisäksi Behrang puhui suunnitelmista nivoa Lava-toimintakeskus aikaisempaa tiiviimmin kirjallisuuteen ja kirjastoon. Esimerkkinä hän antoi rap-musiikin: ollakseen hyvä rap-laulujen sanoittaja on henkilön oltava sivistynyt ja lukenut.

Kokonaisuudessaan Kulturhuset oli varsinainen elämys. Tilat olivat hulppeat ja erittäin viihtyisiksi sisustetut. Joka paikassa oli mietitty tarkkaan asiakasta, joka saattoi tulla lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, piirtämään, jutustelemaan tai nukkumaan. Tarjolla oli myös monenlaista ohjatumpaa toimintaa, joista vastasi eri alojen ammattiosaajat. Esim. Tio-trettonissa oli ainoastaan yksi lastenkirjastotyöntekijä ja hänen itsensä mukaan sekin oli vain sattumaa. Monenlaisten toimintamahdollisuuksien lisäksi Kulturhusetissa oli huomionarvoista tietokoneiden vähäisyys, mikä teki tiloista ilmapiiristä jollakin tavoin rennomman. Tietokoneet oli varattu ohjattuun toimintaan. Muutoin luova tekeminen ja oleilu olivat keskeisemmässä roolissa kuin nettiselailu.

STOCKHOLMS STADSBIBLIOTEK & DIESELVERKSTADENS BIBLIOTEK

Matkan lopuksi ryhmämme vieraili Tukholman pääkirjastolla, joka oli kokonaisuutena varsin perinteinen kirjasto. Siinä huomionarvoista oli suuri ja laadukas kahvila, jonka pöydät olivat täynnä opiskelijaryhmiä kirjoineen ja aikuisia tietokoneineen. Toisinaan laadukas ja akustisesti toimiva kahvila on jo itsessään yhdenlainen Urban Office, kaikille avoin tila työskennellä ja kokoustaa.

Ankin ja Eijan hypätessä Helsingin lennolle, Harri ja Elina piipahtivat vielä lopuksi Dieselverkstadin kirjastossa, joka on Ruotsin ja lienee myös koko Pohjoismaiden ainoa yksityisellä rahoituksella toimiva kirjasto. Kirjastoa pyörittää osakeyhtiö ja se on etenkin nuorten aikuisten suosiossa.

YHTEENVETO

Matka oli ohjelmansa puolesta erittäin onnistunut. Saimme vierailukohteista mukaamme paljon hyviä ideoita Osaavat verkostot -hankkeen toimintoihin ja siinä mukana olevien kirjastojen tilaratkaisuihin. Kokonaisuutena matka antoi hyvää perspektiiviä meneillä olevaan kehitystyöhön. Olemme menossa oikeaan suuntaan.

Matkakokemukset kokosi Anki Mölläri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *